Ihanhan tässä hätkähtää,
kun puree niin kovasti pakkassää.
Seis seis, nyt täytyy hengähtää
ja nuotiotulen äärellä levähtää.
Taivaltaja erämaiden
näin miettii,
tuumii,
Itseksensä pohtii.
Istahtaen kannon nokkaan,
Oravalle kuusen latvaan
tervehdyksen pokkaa.
Kokoaa oksia,
tuulen pieksämiä, ravisseita.
Kaivaa repusta kahvitarpeet,
nokisen pannun ...
Kuluu tunti, kuluu toinen.
äärellä liekin loimuavan,
tunnelmoiden,
Erämiehen voi kuulla
hyräilevän
laulua vanhaa,
ammoin kuultua,
unohtuneeksi jo luultua.
Korvessa kuljen yksinäni,
tääll, missä on korkea taivas.
Vain täällä voin vapaana olla,
Voin sykkeen erämaan kuulla.
Erämaa, erämaa
sen suonissa elämä virtaa.
Erämaa, erämaa ,
sieltä voimaa mun sieluni saa.
Hyräilee mies,
Pakkassäässä,
Turkisnuttu yllään
loimussa valkean.
100 sanaa Otsikko mukaan lukien. Sanat tällä kertaa ovat: hätkähtää, seis, tunti
Erämaa, nuotio ja vapaus, siinä on hyvä olla!
VastaaPoistaTulenloimua on kyllä kiva katsella, vaikkei pakkanen niin houkuttelisikaan.
PoistaOravakin siellä oksallaan ja kannon nokassa on mukava huilata!
VastaaPoistaOravia on kiva katsella!
PoistaIhana ja tunnelmallinen runo
VastaaPoistaKiitos!
PoistaRunosi tavoittaa hyvin nuotiohetken tunnelman ja erämaan hengen.
VastaaPoistaTajunnanvirralla sujuttelin!
PoistaOlipa tunnelmallinen ja mukava meno runossasi.
VastaaPoistaVälillä runosuoni sykkii, joskus taas suorasanaisempi innoittaa!
PoistaIhana runo, jossa pääsin eläytymään erämaan tunnelmaan. Runossa kuuluu rakkaus luontoon ja rauha, jota nuotion ääressä voi kokea.
VastaaPoistaLuonto on lähellä sydäntä! :)
PoistaRauhaa, levollisuutta, mieli asettuu. Kiireetön tunnelma.
VastaaPoistaKiitos! Rauha ja kiireettömyys maailman hälinän vastapainona on tärkeää.
VastaaPoistaLuontoromantiikka on ja pysyy!
VastaaPoistaLuonto on elintärkeä!
VastaaPoista