sunnuntai 11. tammikuuta 2026

Tarina sudesta ja koiraskoira-koirasta!

 

Koiraskoira-koira käveli kairassa,

ravisteli turkkiansa tuuheata.

Kovasti koitti kaivella kivikossa,

nuuskutteli ilmaa nahkeata.

Nälkä kurnutteli vatsassa,

koipea kolotti.

Kohottipa kohta

ulvonnan komean,

koiraskoira-koira,

kuumottaessa kuutamon.


Kuulipa ulvonnan

susinaaras yksinäinen,

yksin korpeen hylkynä hylätty.

Kuunteli, katseli ...

Syvältä suonista suden

urkeni urahdus,

liuheni ääni.

Tiuheni askel nälkäisen.

Kaihersi kaipaus,

koversi rintaa.

Silloinpa sykähti syvämet

syvällä korvessa jossain,

Tavoitti toisensa katseet

kuutamon alla,

kairassa avaralla,

alalla aukealla.

Pyrähti lentoon jossain pyypari,

kimmahti oksalla jäisellä ääni hento.

Rasahdus -

Kiilui silmä suden,

vavahti koiraskoira-koira ...

Juoksuun yhteiseen, aktiiviseen

sulivat silloin askeleet suden ja koiraan.

Hiipivät hiljaa ...

ravintoa vailla,

kairan mailla

yhdessä taistellen nälkää vastaan.

jäljissä ruoan ...


100 sanaa ei enempää eikä vähempää. Huom. Postausotsikkoa ei oteta lukuun.

18 kommenttia:

  1. Hieno tarina sudesta ja koirasta! Yhdessä eteenpäin!

    VastaaPoista
  2. Olipahan ihana runo, osuvaa poljentoa, tykkäsin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tuo koiras-sana alkoi heti lykkkiä poljentoa . Jos sanat olisivat sallineet, olisin kokeillut K-kertomusta, mutta ei nyt sallineet, enkä tiedä, kuinka pitkälle olisin K:lla pötkinyt. Ihan kelpo juttu näinkin, sanoisin...

      Poista
  3. Hieno kalevalainen runomitta ja intensiivinen kuvaus koiran ja suden rakkaudesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä minä juuri kalevalamittaa miettinyt, kunhan sanoilla leikittelin.

      Poista
  4. Romanssi, jonka mahdollisia jälkeläisiä nyt erityisesti jahdataan, kun eivät osaa pelätä ihmistä riittävästi. (pasanen).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Itse en tuota puolta ajatellut, annoin vain ajatuksen lentää. Jotain kahdesta yksinäisestä yritin kertoilla.

      Poista
  5. Hyvä tempo runossa. Luin ääneen. Pidin karun kairan kuvauksesta, kuin myös kahden erilaisen eläimen toisensa löytämisestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ääneen lukemalla pääsee kyllä runoon hyvin sisälle ja saa järkeä, jos lauseet muutoin ei tunnut soljuvan. Minua kiehtoo nuo karut maisemat, vaikka niissä eläminen ei ehkä niin hauskaa olisi.

      Poista
  6. Hieno tarina! Varsinkin näin sudenmetsästyksen aikaan ajankohtainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sudet herättävät tunteita puoleen ja toiseen.

      Poista
  7. Karun kaunis runo. Alla kuitenkin kuplii toiveikkuus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Karuuskin on kaunista, vaikka kaikki ei sitä ehkä huomaa.

      Poista
  8. Oletpas ollut kekseliäs runonikkari, tämä on upea! -D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! En nyt tiedä siitä kekseliäisyydestä, siitä se lähti hiljalleen etenemään - koiraskoira-koirasta!

      Poista