Koiraskoira-koira käveli kairassa,
ravisteli turkkiansa tuuheata.
Kovasti koitti kaivella kivikossa,
nuuskutteli ilmaa nahkeata.
Nälkä kurnutteli vatsassa,
koipea kolotti.
Kohottipa kohta
ulvonnan komean,
koiraskoira-koira,
kuumottaessa kuutamon.
Kuulipa ulvonnan
susinaaras yksinäinen,
yksin korpeen hylkynä hylätty.
Kuunteli, katseli ...
Syvältä suonista suden
urkeni urahdus,
liuheni ääni.
Tiuheni askel nälkäisen.
Kaihersi kaipaus,
koversi rintaa.
Silloinpa sykähti syvämet
syvällä korvessa jossain,
Tavoitti toisensa katseet
kuutamon alla,
kairassa avaralla,
alalla aukealla.
Pyrähti lentoon jossain pyypari,
kimmahti oksalla jäisellä ääni hento.
Rasahdus -
Kiilui silmä suden,
vavahti koiraskoira-koira ...
Juoksuun yhteiseen, aktiiviseen
sulivat silloin askeleet suden ja koiraan.
Hiipivät hiljaa ...
ravintoa vailla,
kairan mailla
yhdessä taistellen nälkää vastaan.
jäljissä ruoan ...
100 sanaa ei enempää eikä vähempää. Huom. Postausotsikkoa ei oteta lukuun.
Hieno tarina sudesta ja koirasta! Yhdessä eteenpäin!
VastaaPoistaYhdessä vara parempi.
PoistaOlipahan ihana runo, osuvaa poljentoa, tykkäsin!
VastaaPoistaKiitos! Tuo koiras-sana alkoi heti lykkkiä poljentoa . Jos sanat olisivat sallineet, olisin kokeillut K-kertomusta, mutta ei nyt sallineet, enkä tiedä, kuinka pitkälle olisin K:lla pötkinyt. Ihan kelpo juttu näinkin, sanoisin...
PoistaHieno kalevalainen runomitta ja intensiivinen kuvaus koiran ja suden rakkaudesta!
VastaaPoistaEnpä minä juuri kalevalamittaa miettinyt, kunhan sanoilla leikittelin.
PoistaRomanssi, jonka mahdollisia jälkeläisiä nyt erityisesti jahdataan, kun eivät osaa pelätä ihmistä riittävästi. (pasanen).
VastaaPoistaNiinpä. Itse en tuota puolta ajatellut, annoin vain ajatuksen lentää. Jotain kahdesta yksinäisestä yritin kertoilla.
PoistaHyvä tempo runossa. Luin ääneen. Pidin karun kairan kuvauksesta, kuin myös kahden erilaisen eläimen toisensa löytämisestä.
VastaaPoistaKiitos! Ääneen lukemalla pääsee kyllä runoon hyvin sisälle ja saa järkeä, jos lauseet muutoin ei tunnut soljuvan. Minua kiehtoo nuo karut maisemat, vaikka niissä eläminen ei ehkä niin hauskaa olisi.
PoistaUpea tarina
VastaaPoistaKiitos!
PoistaHieno tarina! Varsinkin näin sudenmetsästyksen aikaan ajankohtainen.
VastaaPoistaSudet herättävät tunteita puoleen ja toiseen.
PoistaKarun kaunis runo. Alla kuitenkin kuplii toiveikkuus.
VastaaPoistaKaruuskin on kaunista, vaikka kaikki ei sitä ehkä huomaa.
PoistaOletpas ollut kekseliäs runonikkari, tämä on upea! -D
VastaaPoistaKiitos! En nyt tiedä siitä kekseliäisyydestä, siitä se lähti hiljalleen etenemään - koiraskoira-koirasta!
Poista