Kun vaaleanpunainen kohtaa oranssin!

 

 

 

VÄRIKOLLAASIT

Yhtälailla Extremeä!

Turvallisuus ennen kaikkea, ajattelin, vastatessani kieltävästi tyttären pyyntöön. - Senkin lehmä! - Sä et tajuu mitään. Kaikki muutkin ...

Minulla oli vaikeuksia pitää naurunkurahtelut kurissa. - Kaikkiko! Kysyin. - No, kaverit!

Huokaisin. Oli se rankkaa. Ajatus tytöstä sukeltamassa benji-hyppyä Tuomiovuoren huipulta alas Syvänteeseen oli kuitenkin liikaa. Säännöllinen sydämensykkeeni alkoi rummuttaa kuin Duracel-pupu. Ehdin nähdä vain tyttären pelästyneen ilmeen lysähtäessäni lattialle. - Äiti! Mikä sulle tuli? - Äiti. Et sä oo lehmä. Mi...minä ... en haluaisikaan hypätä, mutkun - muutkin. Sykkeeni alkoi tasaantua. - Mikäs pakko se, päätä itse oma hyväsi. - Olla päätöksissään luja ja rohkea on yhtälailla extremeä, vastasin. - Niinkö! - Ehdottomasti! Autas minut ylös, niin keitetään kahveet.

KRAPU eli 100 sanaa otsikko mukaanluettuna turvallisuus, ilme, säännöllinen

Värikollaasia rakentamassa!

 

Tässä taas, viime hetkillä, värikollaasia  rakentamassa. 

Tällainen kollaasi tällä kertaa rakentui. 

VÄRIKOLLAASIT

 

Kattila ja perunat!

Huokaisin harmista. Kääntelin harmissani parasta, pohjaanpalanutta,  kattilaani,  Annoin kattilan kuitenkin liota aikansa, jynssäsin sitä saippuavaahdolla, vuolin karstaa muovilastalla, mutta ei. Yhä vain musta karsta näytti kieltään kattilanpohjasta. Huokaisin, annoin olla. Ei tästä kalua saisi. Huokaisin kolmanen kerran. Rahavarani eivät oikein sallineet uuden ostoa.

Siinä murehtiessani mieleeni muistui isotätini kertoma kikka,"Palaneen kattilan saa puhtaaksi, kun siinä keittää perunoita." Hmm. Eipä siinä mitään menettäisi, jos kokeilisi. Kattilaan vettä ja pestyt perunat kiehumaan. Perunat kypsyivät aikanaan. Olivat jopa syömäkelpoisia. Keitinveden pois kaataessani hymyilin tyytyväisenä. Ei se ihan uutta vastannut, mutta kyllä sitä käyttää voisi. Ehkä, jos vielä pari kerta...

--- 

Krapu eli 100 sanaa (otsikko mukaanlukien) kertoa, huokaista, kattila

Lämpimän punaista syksyn säihin!

 

 

VÄRIKOLLAASIT

 

No menettekös .... !

— Katso nyt tuota tyttöä. Virva katseli 5-vuotiaansa touhuja ikkunasta.

— Mitä hänestä? .

— No, Pursottaa pursottaa, hyppii tuolla lailla kevätroutasessa liejussa.

— No, hyvähän se on, saa liikuntaa.

— Mutta, kun se sottaa. Katso nyt. Kohta ne on ihan savessa molemmat.

— Ja kyllä vesi vie, minkä muta tuo. Titta ei ollut lainkaan huolissaan oman Villensä touhua vaan muistot jo leijaili mieleensä.

— Kuule, muistatko, kuinka me ennen lapsina nuljuttiin samalla lailla?

— Katseltiin, miten lieju tursusi kuin tulivuoren laava...

Muistelu keskeytyi pihamaalta kuuluvaan vihaiseen ärähdykseen. — Menkää tiehenne siitä tietä tukkimasta. Koko piha kelvottomassa kunnossa … No menettekös!

Krapu eli  100 sanaa otsikko mukaanlukien pursottaa leijua tukkia

 

Aasi ja alligaattori kukkaisniityllä!

 

VÄRIKOLLAASIT

 Värit, joita yritin tavoittaa: