Miniä ei ollut yhtään empaattinen anoppiaan kohtaan hänen katsellessaan tämän hidasta askellusta. Olihan se ihan määrätietoista, nyt oli vain kiire ja tuolla vauhdilla tyttö ehtisi eksyä ties minne, tai jäädä auton alle tai … Miniä pyyhkäisi hiukset silmiltään ja nyyhkäisi ajatellessaan sitä kaikkea, mitä Eevastiinalle ehtisi sattua. Sitten hän meni sisälle ja soitti miehelleen. - No, no, tarkastellaanpa asiaa ihan rauhallisesti. Mies tyynnytteli. - Tuskin tässä mitään suurempaa hätää on. - Vai ei hätää! Vaimo huusi puhelimeen nykien hermostuksissaan sammalta puhelimen vieressä olevasta kukka-asetelmasta. - No sun... nyt se kaatu... - Mikä kaatui. -Kuule nyt Liisa-kulta. Rauhoituhan nyt, minä tulen. Lähde sinä nyt vain äiteen kanssa ...
SusuPetalin 100 sanan krapu-haaste käynnistyi lomien jälkeen sanoilla empaattinen, sammal ja tarkastella.
Minä olen käyttänyt tätä 100 sanan tarinointia innoittajan pidempien tarinoiden kehittämiseksi, joita voisi sitten myöhemmin ehkä muokata paremmiksi. No, tässä taas Eevastiinan tarinaa.
Aiemmat osiot Eevastiinaan liittyen:
Keskeneräinen tarina siitä miltä maantie näyttää
EDIT: Tämä ei nyt mennyt ihan sääntöjen mukaan, pyydän anteeksi. Jos innoitusta riittää, Eevastiinan tarina saa ehkä jatkoa muulla tavalla, ei krapuiluna.
