Kattila ja perunat!

Huokaisin harmista. Kääntelin harmissani parasta, pohjaanpalanutta,  kattilaani,  Annoin kattilan kuitenkin liota aikansa, jynssäsin sitä saippuavaahdolla, vuolin karstaa muovilastalla, mutta ei. Yhä vain musta karsta näytti kieltään kattilanpohjasta. Huokaisin, annoin olla. Ei tästä kalua saisi. Huokaisin kolmanen kerran. Rahavarani eivät oikein sallineet uuden ostoa.

Siinä murehtiessani mieleeni muistui isotätini kertoma kikka,"Palaneen kattilan saa puhtaaksi, kun siinä keittää perunoita." Hmm. Eipä siinä mitään menettäisi, jos kokeilisi. Kattilaan vettä ja pestyt perunat kiehumaan. Perunat kypsyivät aikanaan. Olivat jopa syömäkelpoisia. Keitinveden pois kaataessani hymyilin tyytyväisenä. Ei se ihan uutta vastannut, mutta kyllä sitä käyttää voisi. Ehkä, jos vielä pari kerta...

--- 

Krapu eli 100 sanaa (otsikko mukaanlukien) kertoa, huokaista, kattila

Lämpimän punaista syksyn säihin!

 

 

VÄRIKOLLAASIT

 

No menettekös .... !

— Katso nyt tuota tyttöä. Virva katseli 5-vuotiaansa touhuja ikkunasta.

— Mitä hänestä? .

— No, Pursottaa pursottaa, hyppii tuolla lailla kevätroutasessa liejussa.

— No, hyvähän se on, saa liikuntaa.

— Mutta, kun se sottaa. Katso nyt. Kohta ne on ihan savessa molemmat.

— Ja kyllä vesi vie, minkä muta tuo. Titta ei ollut lainkaan huolissaan oman Villensä touhua vaan muistot jo leijaili mieleensä.

— Kuule, muistatko, kuinka me ennen lapsina nuljuttiin samalla lailla?

— Katseltiin, miten lieju tursusi kuin tulivuoren laava...

Muistelu keskeytyi pihamaalta kuuluvaan vihaiseen ärähdykseen. — Menkää tiehenne siitä tietä tukkimasta. Koko piha kelvottomassa kunnossa … No menettekös!

Krapu eli  100 sanaa otsikko mukaanlukien pursottaa leijua tukkia

 

Aasi ja alligaattori kukkaisniityllä!

 

VÄRIKOLLAASIT

 Värit, joita yritin tavoittaa:

 

Syksyn lehdet huurteiset!

 

Rypyt otsillaan

peittää pakkasyön huurre 

Pitsi hartiain

suudelmista jäätynyt. 

 maansyliin lepoon vaipuu.

 

Saa taiteilla aiheena Syyslehtiä  

Keltaista ja vihreää!

 

VÄRIKOLLAASIT

Kirkas keltainen ja vihreä ovat sävyt tällä viikolla 

Keinäsen sinisellä sohvalla!

Hyi kamala tuota makua. Joona oli sylkäistä kalanmaksaöljyn samantien , mutta äitimuori seisoi kädet puuskassa vieressä vahtien kuin haukka varpusta. Pakko se oli niellä, ei siinä mikään auttanut. No niin, ja sitten matkaan. Äiti ojensi koulurepun pojalleen ja tönäisi leikkisästi selkään. - Olehan sitten kunnolla koulussa. Hän vielä evästi pojan painuessa ulos ovesta suutaan muikistellen.

Päästyään ulos, Joona pysähtyi naapurin portille. Kalehan se sieltä. - Hei Kale. Mites ois. Poiketaanko ostaan limpat Keinäsen kaupalta. Äite pakotti ottamaan kalanmaksaöljyä. Nyt on suu surkeana, pakko päästä huuhteleen jollain. - No, mikäs! Istuksitaan hetki siinä Keinäsen sinisellä sohvalla. Mikäs kiire tässä – kouluun aina kerkiää.

Krapu eli 100 sanaa otsikko mukaan lukien  huuhdella sininen sohva