Hyvää Uutta Vuotta!

 

Voi kuulla sanoman takaa aikain!

 24

Tuvassaan pienessä punaisessa

Elivat Akka ja Ukko,

kanssa viiden lapsen.

Oli navettassa lämpöisessä

lehmä, lammas ja kukko,

seurassa muutaman kanasen.

Elämää perheen pienen,

touhuja sen

on seurattu tarinassa,

runossa tässä.

 

Odotettu Joulua, päivää erityistä,

iloista, hauskaa ja levollista.

Kun unohtaa saa arjen ja olla vain,

Voi kuulla sanoman, takaa aikain,

min lausui enkeli taivaan:

Iloitkaa, riemuitkaa,

Teille Vapahtaja on syntynyt!

....

Kauneutta pohjoisen talvisen yön!

 

23

Hiljentynyt on taivas ja maa,

odottamaan juhlaa alkavaa.

Niin myös pienesssä tuvassaan

Akka ja Ukko pienoisineen

viime silauksett saanet on aikaan.

Kurkistaa ulos pikkuinen Maikki,

ja huudahtaa: Oi katsokaa!

Leiskuaa taivas väreissä ihmeisissä,

se onkohan kangastusta?

Ei kulta pieni, ei kangastusta,

vaan revontulien hehkuva vyö.

Se kauneutta on pohjoisen talvisen yön.

Loistaa silmät ja valo kynttiläin!

22

Päivä päivältä tunnelma nousee vain,

ja tiivistyy jännitys mielissä lasten.

Loistaa silmät ja valo kynttiläin,

huuruista ikkunaa vasten.

Lämpö ja hyvä mieli

täyttää pikkuisen talon.

On kuusenhavuilla koristeltu oven pieli

ja rauha vallitsee ympäri metsäisen salon.

 

Kauniina loistaa sen latvassa jouluntähti!

21

Nyt koristeltu on kuusi oiva,

sen oksilla kimaltaa kulta ja hopea,

kilisee kulkunen soiva.

Kauniina loistaa sen latvassa jouluntähti,

sitä etsimään kerran viisaat lähti.

Nyt koriste kaunis muistuttaa meitä,

et etsisimme mekin valkeuden teitä.

Piirissä pyörivät lapsosemme,

vanhoja mekään ole emme.

Näin tuumivat Akka ja Ukko myös,

lähtevät piiriin ja tanssivat myös,

ilosta leikkivät

unohtuu arki ja työ,

kun kesken tanssin kätensä yhteen lyö

ja lastensa kanssa

piparia syö.

Kohta loistaa kuusemme upea pirtissämme!

20 

Tuvassa pienessä kotoisassa

tytöt Maikki Lotti ja Liisi,

ahkerina toimissa omissa,

kun taustalla soi jouluinen biisi.

Käsissä kätevissä,

vaikka pienissä, hentoisissa,

syntyy pallot niin kauniit,

kirjavat monenmoiset.

Ah, kohta loistaa kuusemme upea pirtissämme,

Tuo raikkaan tuoksun ja iloa virkeydeksemme.

Ja loistavat kasvot tyttösten pienten,

kun häärii Akka keittiön ääressä lieden ja lienten.

4. Adventtisunnuntai!

 

 

Liekki kirkas valaisee ja pimeys väistyy!

Kohta, kohta on Joulu

ja Totinen Valkeus koittaa

Aamulla varhain nousi Ukko ja lähti metsään!

19

Aamulla varhain,

nousi ukko ja lähti metsään,

Vilin ja Petterin lapsista vain

mukaan otti, lannistaa annettu ei pyrysään.

Olalla kirves marssivat näin.

Nyt kuusenhakuun, kuusenhakuun,

laulelivat kulkeissaan.

Ja sisään hengittivät he ilman raikkaan

päivän talvisen joulukuun.

Salaisuuksia joulunajan ei sovi paljastaa!

 

18

Illan tullen, kun hämärtyi

ja tähtitaivas vain valon soi.

Hiipi lapsijoukko

aivan hiljaa, hiljaa

ullakolle

kolkolle,

mistä kummaa spinää

ja supinaa,

alas tupaan kantautui.

Mitähän ne lapset siellä puuhaa?

Tuumi Akka.

Kurkistaisko hieman.

No antaa olla,

salaisuuksia joulunjan,

ei sovi kaiketikaan paljastaa.

Saapikos vieras astua sisään?

 

17

Niin kului aika rattoisasti,

joulunodotusaika joutuisasti.

Riitti puuhaa,

odotellen säätä lauhaa,

lapset omissa oloissaan luuhaa.

Heipä hei vaan talohon,

saapikos vieras astua sisään?

Eukko se terveiset laittoi,

ja lämpimäisleivän mukaan taittoi.

Hyvää Joulua toivottamaan,

aattelin tässä – ihan muuten vaan.

No, jopas nyt kesken kiireiden,

hyvä on hetkeksi hengähtää.

Istu pois, sanoi eukko pois liiat vieden,

Vai oikein lämpimäisleivän se eukko ….

ai jai, kun se hyvältä näyttää …

keitetäänkin kahveet ja maistetaan,

Hei tulkaahan lapset tekin maistamaan,

Ei riihikuivasta leivottua usiasti saakaan.

 

Rakkautta yllinkyllin...

 

16

Punaposkiomenoita

milloin meille hankitaan?

Ympärillä ipanoita,

ostoslistaa laatimaan

ryhtyi Akka arkenaan.

Mitä vielä tarvitaan,

jotta Joulu olisi meillä,

hyvä mieli jokaisella.

Eipä paljon kummempaa,

kuin rakkautta yltäkyllin.

Tuumi ukko.

Tarvitse ei mullinamallin

laittaa pientä pirttiä.

Kyllä riittää,

jos on hieman

leivän päälle silliä.

Muistatkos Ukko?

15

Muistatkos Ukko,

kuinka mekin lapsina mentiin ja touhuttiin,

Kysyi Akka. Silloin kerrankin, kun lumilinnaan juututtiin.

Ja joutuivat toiset meidät sieltä poies kaivamaan,

nauroi Ukko.

Olihan ne aikoja ne. Nyt ei enää samalla lailla jaksa.

Ei! Ei jaksa ei. Myönteli Akka,

sylissään lankavakka,

kutoi sukkaa,

välillä puikolla ukkoa pukkaa.

Kuulehan Ukko, keitettäiskös kahvit?

Siellä olis lämmintä torttua, piirastta.

Eikös ne olis syödä parasta,

ennen kuin lapset rohmuaa kaikki.

Nälissään ne ovat kuitenkin,

tuolta kun sisälle laukkaavat,

kyllä sen tietää, parhaat palat pöydästä haukkaavat.

Jäälyhdyssä tuli!

 

14

Jäälyhdyssä palaa tuli,

sulaa kynttilän tali.

Hyvä on olla valossa,

Ukon ja Akan talossa,

Katsella kun lapset pihalla

kilpaa kilpaa kanssa lumihiutaleiden,

haituvaisten.

Tanssivat, tanssivat.

Nauraen, laulaen …

Ukko ja Akka touhukkaina...

13

Ukko ja Akka touhukkaina

Valmistelivat juhlaa suurta.

Kuorivat perunaa, punajuurta,

lapset auttaen innokkaina.

Pihjajanmarjoista kuivaneista,

Tykännyt vain ei yksikään.

Seppelet kauniit ja asetelmat

laitettiin niistä joulupöytään.

Hyvää 3. Adventtia!

 

Nyt syttyi kolmas kynttilä,

ja aika lähestyy ...

Pakkassäällä lammenjäällä!

 

12

Pakkassäällä,

lammenjäällä

ketun juoksevan mä näin.

Näin haastoi Maikki Pikkuinen,

ja kutsui kaikki katsomaan.

Kettupolo,

hieman nolo

istui siellä.

Lienee ollut nälkä sillä,

varpehilla,

mielin aroin,

Ukkoa ja Akkaa varoin,

katsoi lasta pientä suurta,

jotka keksi jutun juurta.

Mitä mahtaa syödä ketut,

kysyi Maikki.

Kai sille kelpaa ruoka kaikki,

Vastas Ukko hattuansa kynsi.

Joo, viedään sille tähteet eilispäivän,

niitä jäihän.

Tänään uudet ruoat laitan.

Vastas vuorostansa Akka.

Kettupoika juoksi pois,

Metsänkätköön, ketunloukkoon.

Ei jäänyt lasten joukkoon,

hännänpää vain heilahti ja

sanoi kiitos.

Unohtaa ei sovi näitä...

11

Syntyi siinä pullapitkot, joulutortut, leivonnaiset.

Herkut monet joulunpöytään,

Aikaansaivat mökin naiset.

Tuumi miehet puolestansa,

Unohtaa ei sovi näitä,

ystäviä höyhenpäitä.

Punatulkut, varpuset,

Tilhit sekä tinttikansa.

Niille lyhteet jouluks vien,

lintulaudan luo nyt teen tien.

Piparkakut omanlaiset

 

10

Uuden päivän koittaessa,

alkoi uusi vipinä.

Piparkakkui leipoessa

syntyi aate kipinä.

Lapset siinä touhusivat

Akka-äidin vahtiessa

Leipomukset monenlaiset

piparkakut omalaiset

uuninlämpöön paistumaan,

joulupöytään maistumaan.

Loisti kynttilä säkenin kultaisin!

 

 

9

Illan tullen ikkunalla

loisti kynttilä säkenin kultaisin.

Hyvä oli olla lasten viltin alla,

 juoda mehua lämmintä,

 kun pulkkamäestä palattiin nenin nuhaisin.

Näin tuumaili akka,

ja myötäili ukko. 

Punaisin poskin intoa hehkui...

8

 

Koko päivän juoksi lapset,

ilosta hihkui koko joukko.

Siinä koluttiin joka loukko,

kun etsittiin pulkkaa,

Joltain siinä touhussa katosi lapaset.

Illan tullen lapset aivan

punaisin poskin intoa hehkui.

Oli mäessä ollut lystit hetket,

touhut metkat

Katraalla ukon ja akan,

jotka kiireiltänsä lepäsivät luona takan.

On onnea, jos saamme joulun valkean!

 

7

Äiti äiti, tulkaa katsomaan,

Siellä sataa lunta.

Lunta lunta valkeanaan,

on maa kuin unta.

Lapset innoissansa jo ovat valmiit

vaikka lumiukon taikka linnan rakentamaan.

Vaan toppuuttelee äitikulta heitä,

ei lumi riitä,

varsinkaan jos se on pehmeää

ja höytyväistä.

Sen täytyy olla nuoskaa,

vaan juoskaa, juoskaa,

nauttikaa.

On onnea jos saamme joulun valkean.

On juhlapäivä tää Suomenmaan!

 6

 

Nyt lippu salkoon

ja onneks olkoon.

On juhlapäivä tää Suomenmaan.

Näin lauloi Ukko

ja Eukko toisti,

Lapset rivissä rinnalla loisti.

Nyt lippu salkoon

ja onneks olkoon.

On juhlapäivä tää Suomenmaan.

II Adventtisunnuntai!

 

Joulu lähestyy askelin hiljaisin

liekki toinen syttyi tunnelmin suloisin.

Takkatuli lämmön toi!

 5

 

Elivät olivat mökissänsä,

Ukko ja Akka ja lapset kaikki,

oli Vili ja Petteri,

Lotti ja Liisi,

kaiken huippuna pikkuinen Maikki.

Illan tullen

Hehkuva takka

lämmön tupaan toipikkuiseen,

Kuutamo valon loi pihakuuseen.

Pikkupakkanen vain karaisee!

 4

 

Älä eukko huokaile suotta,

lapset on pieniä vielä,

ehtivät kasvaa monta vuotta.

Pikku pakkanen kyllä karaisee heidät,

niin kuin on karaissut myöskin meidät.

Eivät he pelkää pakkastakaan!

 3

Katsokaa nyt noita viittä lasta,

jotka ei pelkää pakkastakaan.

Tuolla ne juoksee pitkin ja poikin,

ilman takkia, liinaa, turkistakaan.

Ukko ja Akka ikkunasta,

katseli villiä katrasta.

Puisteli päätään pikkuinen Akka,

vaan myhäili Ukko …

Jatkuu...

Pitkin metsiä katras kiisi!

2

 

Oli heitä monta

mökissä pienoisessa,

ukko, akka,

ja muksua viisi,

jotka pitkin pihaa

ja metsiä kiisi.

Lasta villiä vallatonta,

keskellä jotain tavatonta,

paimentelivat

ukko ja akka -

välillä heillä sekosi pakka. 

Jatkuu...

Mökissänsä punaisessa!

 

Mökissänsä punaisessa, alla tähtitaivaan.

Unelmoivat he  joulunajasta auvoisesta,

ajasta rauhaisasta, kun hyvä, lämmin ja hellä

oli mieli  kaikilla meillä.

jatkuu...