Kotilieden Joulu 1963 -lehdestä löysin tämän hedelmäkakun reseptin, joka ajattelin hieman muunneltuna kokeilla. Tämän jouluisen reseptikortin kera toivotan teille mitä parhainta Joulunaikaa!
Ja tällainen siitä kakusta sitten tuli. Rusinoitten ja kirsikoiden sijasta käytin sekahedelmiä ja kuivattuja, karpaloitakohan ne nyt oli.
Itse tein kortit Gunnelin sarjakuvascripteistä. Toivottavasti saajalleenkin nämä olisivat ihanaa postia. Näin pieniä kuvia kun on hieman hankala käsitellä.
Kiitokset Sailalle kivan haasteen järjestämisestä.
Metsässä oli hiljaista! Ei risahdusta, ei puiden havinaa, ei lumipyryn ujeltavaa huokailua. Pieni tyttö kermanvalkoisessa lampaanvillatakissaan ja karvalakissaan seisoi liikkumattomana pienen polun varrella, jonka hän oli huopatöppösissään tampannut pihamaalta kuusten katveeseen. Hiljaisuus! Syvä hiljaisuus ja rauha täytti tytön mielen, siinä seisoessaan ja kurottuessaan kohti taivasta, jonka pilvettömältä taivaalta tähtisilmät hymyilivät hänelle ja iskivät silmää. Ooh! Pääsi tytön kylmästä väriseviltä huulilta. Ne, ne iskivät silmää. Hän kuiskasi. - Mitä täällä kylmässä seisot ja höpiset! Tule sisälle sieltä palelemasta. Äiti sanoi kietoen villatakkiaan tiukemmin ylleen.
Mutta tyttö tiesi, töpötellessään äidin perässä polkuaan, että hän oli kokenut jotain, mitä aikuiset eivät koskaan voisi ymmärtää.
Pitkästä aikaa iski ajatus ja innoitti 100 sanan haaste. Pieni tunnelmallinen tilanne, jossa kaikkea ei kerrota, mutta joka toivon mukaan antaa hyvää mieltä ja ajatuksia. Kyllä kirjoittaminen sentään on mukavaa.
