Sininen on raikasta!

 

VÄRIKOLLAASIT 

3/2025

Viime hetkillä, kun uusi värisävy ilmestyy het kohta.

PIPO

 PIPO

Pipo oli ihan tavallinen harmaasta villalangasta kudottu pipo. Tai oikeastaan siitä piti tulla pipo. Silmukoita vieri vieressä. Ei mitään oikein nurin, oikein nurin, vaan ihan sitä yhtä ja samaa. Pirkko väkersi suu irvessä mumisten itsekseen. Ääh. Nyt tippui silmukka ja toinenkin. Miten hän ne nyt kiinni ottaisi. Pirkko huokaisi. Purkaisi hän koko tekeleen. Pirkko vilkaisi salavihkaa ympärilleen, Tuossa Leena teki lapasia, Tiina taisi tehdä sukkia. Pirkko katseli pipontekelettään ja kiskaisi puikot silmukoista ja alkoi kiivaasti purkaa lankaa. - No, mutta … opettaja suipisti huuliaan. - Minä päätin että en teekään pipoa. Teen patalapun äidille, Pirkko sanoi. Patalapun hieman paksummasta ja värikkäämmästä langasta.

--

Viikon 4 krapusanat: pipo, vieressä, mumista

Vihreätä sieltä ja täältä!

 

 

VÄRIKOLLAASIT

Lapsen turva!

100 sanan Krapu -haasteen sanat kuusi, lumi ja lapsi aloittavat vuoden luovuushaasteen. 

 

Kello kuusi aamulla lapsi heräsi unesta. Hän hieraisi silmiään. Pyörähti ympäri potkaisten peitteensä sivuun ja kapusi takamus edellä alas lattialle. Hieman haparoiden unen jäljiltä, hän alkoi tepsutella kohden raollaan olevaa ovea. - Äitä! Äitä! Hän mutisi taivaltaessaan yli lattian. Mutta äiti nukkui sikeästi omassa vuoteessaan ja mies kuorsasi vieressä kuin telaketjutraktori. Ihmeellistä! Eikö vain. Ulkona satoi lunta. Pieniä pehmeitä hattaroita. Lapsi seisoi makuukamarin ovensuussa, sormi suussaan ja katseli vanhempiaan. - Äitä! Iti. Hän mutisi hiljaa. Sitten kovemmin. kyyneleet valuivat pitkien tummien ripsien alta - ÄITÄ! ITÄ! Hän lopulta huusi suoraa huutoa. Äiti pomppasi säikähtyneenä istumaan. Mies kuorsasi vieressä. Lapsi kapusi turvaan äidin syliin.

 

Koska annetuista sanoista sana kuusi voidaan mieltää kahdella tavalla, täytyi minun kirjoittaa vielä toinenkin tarinan.

Kuusi seisoi jylhänä valkoisessa puvussaan parikymmentämetriä talon länsipuolella. Kuin morsian ylevässä ylhäisyydessään, ajatteli talon 5-vuotias tyttö, katsellen lapsen silmin kuusen lumista ja jääriitteistä muotoa, mielesään isosiskon lukema Andersenin satu Lumikuningattaresta.Tyttö oli nuorin talon 7-päisestä lapsikatraasta, joista vanhin, Kalle, oli parikymppinen. Kalle puolestaan katseli kuusta hieman mietteliäänä. Siinä se oli seissyt yli satakuntavuotta, ellei enemmänkin. Pitäisiköhän tuo jo kaataa? Hän kysyi mielessään. - Kaataa! Vaari, joka oli tullut myös pihamaalle parahti. Mitä sinä kloppi siinä höpiset. Tuo kuusi on seissyt tuossa jo minun isoisäni aikaan ja taitaa olla seissyt jo hänen isänsä aikaan. Mene kloppi siitä puita pilkkomaan, jos jotain tarttee pilkkoa.

 

Hevosten luolaseikkailu!

 

 

VÄRIKOLLAASIT