Isomummi
tähyili hetken rappusilla yli pihamaan. Kesäisen auringon kirkkaus
huikaisi tuvan hämäryyteen tottuneen mummin silmiä. - Hän
varjosti kädellä silmiään ja mietti: .Mahdollisuuksia ei ollut
monia. Ulos tyttö oli juossut - Ei kait täss muukhaan auta, ei
aut'. Mutisi mummi itsekseen.
-Mitä
sinä täällä itsekses kuiskailet!
Isomummi häkeltyi miniän ilmestyessä kuin tyhjästä. - Mie, ka ko
Eevastiina ... Enempää ei isomummi ehtinyt sanojaan valita,
kun miniän kysymys katkaisi hänen ajatuksenjuoksun. - Mitä
Eevatiinasta? Sano. Sano sinä … - Se sotki mun sukkalangat. Poies
juoks. - Juoksi pois! - Minne? - Eevastiina! Eevastiina! Äiti
huuteli , ryntäillen hädissään sinne tänne. Isomummi oikaisi
ryhtinsä, otti tukevamman otteen kävelykepistä ja alkoi köpötellä
kohti maantietä.
kuiskata, kirkkaus ja valinta
SusuPetalin 100 sanan haaste
----
Tarinan aiemmat osat:
1. Keskeneräinen tarina siitä, miltä maantie näyttää
2. Näköjään Eevastiinan tarina jatkuu