Metsässä oli hiljaista! Ei risahdusta, ei puiden havinaa, ei lumipyryn ujeltavaa huokailua. Pieni tyttö kermanvalkoisessa lampaanvillatakissaan ja karvalakissaan seisoi liikkumattomana pienen polun varrella, jonka hän oli huopatöppösissään tampannut pihamaalta kuusten katveeseen. Hiljaisuus! Syvä hiljaisuus ja rauha täytti tytön mielen, siinä seisoessaan ja kurottuessaan kohti taivasta, jonka pilvettömältä taivaalta tähtisilmät hymyilivät hänelle ja iskivät silmää. Ooh! Pääsi tytön kylmästä väriseviltä huulilta. Ne, ne iskivät silmää. Hän kuiskasi. - Mitä täällä kylmässä seisot ja höpiset! Tule sisälle sieltä palelemasta. Äiti sanoi kietoen villatakkiaan tiukemmin ylleen.
Mutta tyttö tiesi, töpötellessään äidin perässä polkuaan, että hän oli kokenut jotain, mitä aikuiset eivät koskaan voisi ymmärtää.
Pitkästä aikaa iski ajatus ja innoitti 100 sanan haaste. Pieni tunnelmallinen tilanne, jossa kaikkea ei kerrota, mutta joka toivon mukaan antaa hyvää mieltä ja ajatuksia. Kyllä kirjoittaminen sentään on mukavaa.
Kaunis kertomus, rauhallinen ja hyvä olo tytöllä.
VastaaPoistaIhania tähtisilmiä taivas täynnä. Kaunis hetki pienellä tytöllä.
VastaaPoistaKivaa, kun tulit mukaan, tervetuloa myös ensi vuonna, kunhan krapu palaa lomalta. Kirjoittaminen on mukavaa!!
"Tähtisilmiä", ihana kielikuva <3 Hieno kokemus tytöllä. Sääli äitiä, kun ei tajunnut!
VastaaPoistaLapsen silmät näkevät jotain mitä aikuiset ei ymmärrä. Kaunis kertomus
VastaaPoistaKuin pieni joulutarina. Tytön tunnelmaan pääsin, vaikka kuuntelin samalla sateen ropinaa ulkoa.
VastaaPoistaJuuri tähän aikaan sopiva kaunis kertomus, satu! -)
VastaaPoistaKirjoitusideasta kiinni saaminen on aina hieno kokemus!
VastaaPoistaLapsuudessa ja nuoruudessa kokemukset voivat olla voimakkaita, jopa elämänsuuntaa muuttavia.
VastaaPoista