sunnuntai 11. tammikuuta 2026

Tarina sudesta ja koiraskoira-koirasta!

 

Koiraskoira-koira käveli kairassa,

ravisteli turkkiansa tuuheata.

Kovasti koitti kaivella kivikossa,

nuuskutteli ilmaa nahkeata.

Nälkä kurnutteli vatsassa,

koipea kolotti.

Kohottipa kohta

ulvonnan komean,

koiraskoira-koira,

kuumottaessa kuutamon.


Kuulipa ulvonnan

susinaaras yksinäinen,

yksin korpeen hylkynä hylätty.

Kuunteli, katseli ...

Syvältä suonista suden

urkeni urahdus,

liuheni ääni.

Tiuheni askel nälkäisen.

Kaihersi kaipaus,

koversi rintaa.

Silloinpa sykähti syvämet

syvällä korvessa jossain,

Tavoitti toisensa katseet

kuutamon alla,

kairassa avaralla,

alalla aukealla.

Pyrähti lentoon jossain pyypari,

kimmahti oksalla jäisellä ääni hento.

Rasahdus -

Kiilui silmä suden,

vavahti koiraskoira-koira ...

Juoksuun yhteiseen, aktiiviseen

sulivat silloin askeleet suden ja koiraan.

Hiipivät hiljaa ...

ravintoa vailla,

kairan mailla

yhdessä taistellen nälkää vastaan.

jäljissä ruoan ...


100 sanaa ei enempää eikä vähempää. Huom. Postausotsikkoa ei oteta lukuun.

4 kommenttia:

  1. Hieno tarina sudesta ja koirasta! Yhdessä eteenpäin!

    VastaaPoista
  2. Olipahan ihana runo, osuvaa poljentoa, tykkäsin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tuo koiras-sana alkoi heti lykkkiä poljentoa . Jos sanat olisivat sallineet, olisin kokeillut K-kertomusta, mutta ei nyt sallineet, enkä tiedä, kuinka pitkälle olisin K:lla pötkinyt. Ihan kelpo juttu näinkin, sanoisin...

      Poista