Koiraskoira-koira käveli kairassa,
ravisteli turkkiansa tuuheata.
Kovasti koitti kaivella kivikossa,
nuuskutteli ilmaa nahkeata.
Nälkä kurnutteli vatsassa,
koipea kolotti.
Kohottipa kohta
ulvonnan komean,
koiraskoira-koira,
kuumottaessa kuutamon.
Kuulipa ulvonnan
susinaaras yksinäinen,
yksin korpeen hylkynä hylätty.
Kuunteli, katseli ...
Syvältä suonista suden
urkeni urahdus,
liuheni ääni.
Tiuheni askel nälkäisen.
Kaihersi kaipaus,
koversi rintaa.
Silloinpa sykähti syvämet
syvällä korvessa jossain,
Tavoitti toisensa katseet
kuutamon alla,
kairassa avaralla,
alalla aukealla.
Pyrähti lentoon jossain pyypari,
kimmahti oksalla jäisellä ääni hento.
Rasahdus -
Kiilui silmä suden,
vavahti koiraskoira-koira ...
Juoksuun yhteiseen, aktiiviseen
sulivat silloin askeleet suden ja koiraan.
Hiipivät hiljaa ...
ravintoa vailla,
kairan mailla
yhdessä taistellen nälkää vastaan.
jäljissä ruoan ...
100 sanaa ei enempää eikä vähempää. Huom. Postausotsikkoa ei oteta lukuun.
Hieno tarina sudesta ja koirasta! Yhdessä eteenpäin!
VastaaPoistaYhdessä vara parempi.
PoistaOlipahan ihana runo, osuvaa poljentoa, tykkäsin!
VastaaPoistaKiitos! Tuo koiras-sana alkoi heti lykkkiä poljentoa . Jos sanat olisivat sallineet, olisin kokeillut K-kertomusta, mutta ei nyt sallineet, enkä tiedä, kuinka pitkälle olisin K:lla pötkinyt. Ihan kelpo juttu näinkin, sanoisin...
Poista