SusuPetalin kanssa sanailemassa. Sanat ovat lihapulla, särkeä ja vauva. Jatkan aiempaa tarinaa sadan sanan verran.
Ja kyllä minussa katselemista olikin. Oli ollut parikymmentä vuotta sitten ja oli kyllä vieläkin.Vartta lähes 180 ja lihaksetkin olivat kuin männynjuurakot. No, ehkä ne eukon lihapullat olivat jonkin verran lisänneet tuota vatsanseutua, mutta kyllä minä vielä ihan hyvässä ryhdissä olin, tuumin astellessani puuvajalle ja alkaessani pillkkoa koivuhalkoja pienemmäksi.
Siinä puita pilkkoessani muistui mieleeni menneet vuodet, rakastuminen, häät – kuinka olimme eukon kanssa yhdessä rakentaneet mökin. Hartiavoimin olimme paiskineet töitä. Illoin hartioita särki ja vuoroin olimme toinen toistamme hieroneet ja linimentillä voidelleet. Kuinka sitten oli syntynyt ensimmäinen pienokainen. Silmiin kihosivat kyyneleet, kun muistin vauvan – esikoisen. Kirves jymähti voimalla oksantynkään, sinkoutui irti kädestäni ---
No, nyt jäi tarinasi jännään kohtaan! Toivottavasti saadaan jatkoa.
VastaaPoistaMinäkin odotan jatkoa, toivottavasti ei käynyt pahasti...
VastaaPoistaIhana mies, kun kyynelsilmin muisteli esikoisensa syntymää. Ja jatkoa on kyllä nyt saatava tarinalle ;D !
VastaaPoistaVoi, miten suloinen, herkkä mies. Minusta kaunein näky maailmassa on pieni vauva ison miehen sylissä. Tämä mies varmasti sylitteli vauvaansa.
VastaaPoistaToivottavasti ei käynyt pahasti.
Olipa tunteikas suomalainen mies. Toivottavasti ei käynyt pahasti tunnekuohussa. Jatkoa odotellessa!
VastaaPoistaRaavaskin mies herkistyy lapsen saatuaan. On se jännä.
VastaaPoistaMuistelut vievät äkkiä elämän kauneimpiin hetkiin ja herkistävät niin miehen kuin naisenkin.
VastaaPoistaJännään kohtaan tarinasi päättyi.
Ehkä ei kirveenheiluttajalle käynyt kovin pahasti, koskapa kirjoitit - sinkoutui irti kädestäni.
Jännään kohtaan jäi tarina.
VastaaPoistaVauvat ja kaikenlaiset pennut herkistää ihmisiä, myös miehiä :)
Kyllä miehetkin lapsista välittää,mutta ei äidin sydämellä.
VastaaPoistaHieno tarina, elämä kulkee. Arvelen, että esikoisvauvalle on sattunut jotain ikävää, kun noin isä herkistyi muistellessaan.
VastaaPoista