SusuPetalin mukana tarinoimassa. Sanat ovat tällä kerralla tajuta, kiukku, vanha. Minä jatkoin edellistä tarinaani. Se ei kai ole kielletty, toivoakseni.
...
Minulla alkoi kiukku nousta pintaan. - Mikä sinä olet minua laiskaksi sanomaan, jos nyt hetken aikaa tässä makoilenkin. Olisi se hyvä sinunkin tajuta, että kun ikää kertyy ja vanhemmaksi tulloo, niin ei sitä enää tehä niinku nuorena, minä ärähdin ja pyyhkäisin hihalla märkiä kasvojani. Kultainen viljapelto läikehti vielä mielessäni, kun kampesin itseni ylös lavitsalta, nostin housunpuntit korkeammalle ja sanoin lähteväni puita pilkkomaan. - Vai puita pilkkomaan. Eukko tuhahti. Entäpä se navetan katon korjaus. Se on luvannut vesisateita tulevaks viikoksi. - No, kerkeehän tuon, kun Ville pääsee koulusta, tilkitään sitten yhessä. Otin hatun naulasta ja lompsin pihalle eukon katsellessa perääni, ja saihan tuo katella.
"Saihan tuo katella", heh, juuri niin. Ehtiihän sitä myöhemminkin.
VastaaPoistaIhan hyvin tarinoita voi jatkaa, ei ole muita sääntöjä kuin noiden kolmen sanan käyttäminen ja tarinan pituus otsikoineen se sata sanaa.
Velttoilevassa miehessä on vaimolla kestämistä, minusta. Ilmeisestikin ovat töiden ja velvollisuuksien suhteen eri paria.
VastaaPoistaMiehillä ei ole kiire mihinkään.
VastaaPoistaJuuri näin, ehtiihän sitä, kun joutaa, mutta kiireiselle vastaus on kauhistus. Hyvä tarina.
VastaaPoistaHyvä tarina. Puolisoiden erilainen asenne arkeen saattaa heidät helposti sanailemaan.
VastaaPoistaHieno tarina eritahtisesta pariskunnasta veti suuni hymyyn :D
VastaaPoistaHieno tarina pariskunnasta, joiden kellot eivät käy yksiin. Tuo loppu oli mainio <3
VastaaPoista