Isomummi tähyili hetken rappusilla yli pihamaan. Kesäisen auringon kirkkaus huikaisi tuvan hämäryyteen tottuneen mummin silmiä. - Hän varjosti kädellä silmiään ja mietti: .Mahdollisuuksia ei ollut monia. Ulos tyttö oli juossut - Ei kait täss muukhaan auta, ei aut'. Mutisi mummi itsekseen.
-Mitä sinä täällä itsekses kuiskailet! Isomummi häkeltyi miniän ilmestyessä kuin tyhjästä. - Mie, ka ko Eevastiina ... Enempää ei isomummi ehtinyt sanojaan valita, kun miniän kysymys katkaisi hänen ajatuksenjuoksun. - Mitä Eevatiinasta? Sano. Sano sinä … - Se sotki mun sukkalangat. Poies juoks. - Juoksi pois! - Minne? - Eevastiina! Eevastiina! Äiti huuteli , ryntäillen hädissään sinne tänne. Isomummi oikaisi ryhtinsä, otti tukevamman otteen kävelykepistä ja alkoi köpötellä kohti maantietä.
kuiskata, kirkkaus ja valinta
SusuPetalin 100 sanan haaste
----
Tarinan aiemmat osat:
Toivottavasti tyttö löytyy!
VastaaPoistaKarkureisssulle lähti, toivottvasti kunnossa ja löytyy.
VastaaPoistaVoi Voi Eevastiina, toivottavasti palasit heti, ihanhan tässä itselleenkin hätä tuli!
VastaaPoistaEtsin tämän tarinan aiempaa osaa, mutta en löytänyt. Muistan kyllä hyvin ja nyt odotan jatkoa miten Evastiinalle käy.
VastaaPoistaKyllä sen olisi pitänyt tuolla 100 sanaa -tagilla löytyä. Nyt ainakin, kun päivitin tilannetta.
PoistaOk. Kiitos.
PoistaKohta kait etsitään heitä molempia, Eevastiina sekä köpöttelemään lähtenyttä isomummia.
VastaaPoistaLapsen nopeat jalat ilman harkintaa ovat haaste isovanhemmille. Onneksi äiti ei ollut kaukana.
VastaaPoistaEevastiina sotkin mummun sukkalangat ja katosi! 😂
VastaaPoista