No menettekös .... !

— Katso nyt tuota tyttöä. Virva katseli 5-vuotiaansa touhuja ikkunasta.

— Mitä hänestä? .

— No, Pursottaa pursottaa, hyppii tuolla lailla kevätroutasessa liejussa.

— No, hyvähän se on, saa liikuntaa.

— Mutta, kun se sottaa. Katso nyt. Kohta ne on ihan savessa molemmat.

— Ja kyllä vesi vie, minkä muta tuo. Titta ei ollut lainkaan huolissaan oman Villensä touhua vaan muistot jo leijaili mieleensä.

— Kuule, muistatko, kuinka me ennen lapsina nuljuttiin samalla lailla?

— Katseltiin, miten lieju tursusi kuin tulivuoren laava...

Muistelu keskeytyi pihamaalta kuuluvaan vihaiseen ärähdykseen. — Menkää tiehenne siitä tietä tukkimasta. Koko piha kelvottomassa kunnossa … No menettekös!

Krapu eli  100 sanaa otsikko mukaanlukien pursottaa leijua tukkia

 

Aasi ja alligaattori kukkaisniityllä!

 

VÄRIKOLLAASIT

 Värit, joita yritin tavoittaa:

 

Syksyn lehdet huurteiset!

 

Rypyt otsillaan

peittää pakkasyön huurre 

Pitsi hartiain

suudelmista jäätynyt. 

 maansyliin lepoon vaipuu.

 

Saa taiteilla aiheena Syyslehtiä  

Keltaista ja vihreää!

 

VÄRIKOLLAASIT

Kirkas keltainen ja vihreä ovat sävyt tällä viikolla 

Keinäsen sinisellä sohvalla!

Hyi kamala tuota makua. Joona oli sylkäistä kalanmaksaöljyn samantien , mutta äitimuori seisoi kädet puuskassa vieressä vahtien kuin haukka varpusta. Pakko se oli niellä, ei siinä mikään auttanut. No niin, ja sitten matkaan. Äiti ojensi koulurepun pojalleen ja tönäisi leikkisästi selkään. - Olehan sitten kunnolla koulussa. Hän vielä evästi pojan painuessa ulos ovesta suutaan muikistellen.

Päästyään ulos, Joona pysähtyi naapurin portille. Kalehan se sieltä. - Hei Kale. Mites ois. Poiketaanko ostaan limpat Keinäsen kaupalta. Äite pakotti ottamaan kalanmaksaöljyä. Nyt on suu surkeana, pakko päästä huuhteleen jollain. - No, mikäs! Istuksitaan hetki siinä Keinäsen sinisellä sohvalla. Mikäs kiire tässä – kouluun aina kerkiää.

Krapu eli 100 sanaa otsikko mukaan lukien  huuhdella sininen sohva

Sain taiteiltua!

Vaikka kuva on ylösalaisin, ei huolta, käy se näinkin päin

 

Vaahterat, tammet,

omenapuut, koivut, puut

kaikk' lehteväiset

 Syystuulten kiepunnassa.

Antautuvinako! 

Ei! 

 Eläen! 

Eläen tanssivat

väreissä liekehtivissä! 

 

Saa taiteilla aiheena Syyslehtiä 

Se oli sinä päivänä, jolloin

  

Se oli sinä päivänä, jolloin kanttarellit kukkivat lähimetsässä. Ilma oli kuulas yön sateen jäljiltä. Anniina heräsi varhain. Silkkinen aamutakki yllään, huopatossut jalassaan hän hipsutti keittiöön, pisti kahvin porisemaan.  Odotellessaan hän katseli ulos sumuiselle pihavainiolle. Äkkiä Anniinaa värisytti. Enkelikö se oli, joka kulki ohitseni? Hän ajatteli.

Kahvi oli vahvaa ja lämmitti mukavasti. Juotuaan Anniina huuhteli kupin. Pisti loput kahvit termariin. Vaihtaessaan vaatteita ja pistäessään mustat kumisaappaat jalkaansa, hän hyräili hiljaa mielessään ”tuonne taakse metsämaan mun sydämeni kaipaa”, pisti termarin vanhaan pärekoppaan ja pujahti ulos. Uusi väristys, kuin käden hipaisu ... Tuuli se vain.. Anniina ajatteli suunnaten tutulle metsäpolulle, aavistamatta elämänsä heittävän kuperkeikkaa. 

Krapu eli 100 sanaa  

Kukkien moninaiset sävyt ja kuosit!

 

VÄRIKOLLAASIT

 

Tuplavaihto 6/25 vaiheen II tekemiset ja saadut!

Sailan Tuplavaihdon vaihetta II varten sain nämä kaksipuoleiset hevoskuvat. Ei siis ollut väliä, kummin päin kuvaa käyttäisi. Tein kuvista nämä kaksi korttia.

 "Tärkeintä elämässä"

 

 "Myrskyn lapsi"

En ihan tarkalleen muista, miten kortit nimesin, mutta jotenkin näin ne olivat. Kortit lähtivät Suville, toivottavasti ilahduttivat saajan mieltä yhtä paljon, kuin nämä Sari W:ltä saamani kortit, jotka oli tehty antamistani kuvista, joista ei erikseen kuvaa. 

 

Kattaus

  

Lentoon

Kiitos!

Minulla on unelma!

 

Juoda teetä metsässä puiden alla

 I have a dream:

Have a nice cup of tea at under the trees 

VÄRIKOLLAASIT

 

Kyllä Ukko-Poika järjestää!

KYLLÄ UKKO-POIKA JÄRJESTÄÄ

”Muistatkos Ukko-Poika, kuinka tuo pihaniitty ennen lainehti päivänkakkaraa, sinikelloja ja pellonalaidalla ruiskukat säihkyivät.”

”Muistan Katri-kulta, muistanhan minä", Mies hymähti.

”Nykyään pihamaa on pelkkää heinää. Jatkuvasti sitä saa niittää." Katri paukautti läjähtäen katselemaansa valokuvakansion kiinni. 

”Mitä sinä muuten sitä puupökkelöä siinä pyörittelet? Eikö sinulla ole parempaa tekemistä? Pistä uuniin mokoma rotisko. Ja katso nyt, miten lattiakin on täynnä sahanpurua. Saat kyllä itse lakaista roskasi."

”Kuulehan. Tästä tulee hyönteishotelli tuonne piha-aitan nurkalle. Odotahan vain. Kyllä Ukko-Poika järjestää."

 ”Ole siinä. Vai hyönteisiä tässä … kiusaksi", Katri mutisi.

"Älä yhtään mutise. Pölyttäjäkato, katsos", sanoi Ukko-Poika ja pölläytti suukon poskelle.

Krapu,  100 sanaa sisältävä tarina, tällä kertaa allaolevasta kuvasta

 

 

Se punainen paviaani

SE PUNAINEN PAVIAANI

"Ee, e, en te minä ollut"

"Niinkö! Kukahan sitten?"

Äidin katse kiersi hävitystä! Kasvihuoneen ikkuna rikki, rapsakat paprikat ruukkuineen kaatuneina. Levinneen mullan keskellä pallon mohkura.

"te, te oli te punainen paviaani."

"Paviaani! Täällä ei ole paviaaneja, eikä muitakaan apinoita."

"Mu..mutta.."

"Kuulehan nyt poika! Sadut ovat satuja, niitä kerrotaan nukkumaan mennessä. Ei pälkähästä päästäkseen."

"Mutta .. Te on ihan totta. Tuolta te tuli, tuonne te juokti kaameatti ärljyen..."

"Ja nyt, poika lopetat heti nuo selittelyt".

"Äiti. Sinun on utkottava!" Pojan ääni hiipui isän askelten tahtiin.

"Hei kuulkaahan tätä. Uutisissa kerrottiin juuri, että sirkuksesta on karannut paviaani punaisessa takissa."

 

Krapu, 100 sanaa : punainen, ärjyä, rapsakka

Maailmoja luoden!

 

VÄRIKOLLAASIT