Hyi kamala tuota makua. Joona oli sylkäistä kalanmaksaöljyn samantien , mutta äitimuori seisoi kädet puuskassa vieressä vahtien kuin haukka varpusta. Pakko se oli niellä, ei siinä mikään auttanut. No niin, ja sitten matkaan. Äiti ojensi koulurepun pojalleen ja tönäisi leikkisästi selkään. - Olehan sitten kunnolla koulussa. Hän vielä evästi pojan painuessa ulos ovesta suutaan muikistellen.
Päästyään ulos, Joona pysähtyi naapurin portille. Kalehan se sieltä. - Hei Kale. Mites ois. Poiketaanko ostaan limpat Keinäsen kaupalta. Äite pakotti ottamaan kalanmaksaöljyä. Nyt on suu surkeana, pakko päästä huuhteleen jollain. - No, mikäs! Istuksitaan hetki siinä Keinäsen sinisellä sohvalla. Mikäs kiire tässä – kouluun aina kerkiää.
Krapu eli 100 sanaa otsikko mukaan lukien huuhdella sininen sohva
Kalanmaksaöljy on kamalan makuista. Muistan, että minunkin piti sitä ottaa lapsena. Sain kyllä aina sokeripalan sen jälkeen!
VastaaPoistaItse en muista, että meillä olisi ollut tätä, appelsiininmakuista calcitonicia muistelen sen sijaan olleen yhdessä vaiheessa.
PoistaKyllä muistan ikäni kalanmaksaöljyn maun! Tykkäsin niin tuosta "äitimuori seisoi kädet puuskassa vieressä vahtien kuin haukka varpusta". Näin niin selkeästi äidin seisovan kädet puuskassa.
VastaaPoistaVähän karrikoitu tarina tämä on, kiva kuitenkin, että teksti luo näkymiä.
PoistaYääh...en kyllä muista että olisin saanut lapsena kyseistä herkkua..
VastaaPoista