HETKI VALKEALLA

Ihanhan tässä hätkähtää,

kun puree niin kovasti pakkassää.

Seis seis, nyt täytyy hengähtää

ja nuotiotulen äärellä levähtää.

Taivaltaja erämaiden

näin miettii,

tuumii,

Itseksensä pohtii.

Istahtaen kannon nokkaan,

Oravalle kuusen latvaan

tervehdyksen pokkaa.

Kokoaa oksia,

tuulen pieksämiä, ravisseita.

Kaivaa repusta kahvitarpeet,

nokisen pannun ...

Kuluu tunti, kuluu toinen.

äärellä liekin loimuavan,

tunnelmoiden,

Erämiehen voi kuulla

hyräilevän

laulua vanhaa,

ammoin kuultua,

unohtuneeksi jo luultua.

Korvessa kuljen yksinäni,

tääll, missä on korkea taivas.

Vain täällä voin vapaana olla,

Voin sykkeen erämaan kuulla.

Erämaa, erämaa

sen suonissa elämä virtaa.

Erämaa, erämaa ,

sieltä voimaa mun sieluni saa.

Hyräilee mies,

Pakkassäässä,

Turkisnuttu yllään

loimussa valkean.

100 sanaa Otsikko mukaan lukien. Sanat tällä kertaa ovat: hätkähtää, seis, tunti