Tämä pieni valo!

 VÄRIKOLLAASIT

Kohti joulua 1: Valo 

Kun luonnonvalo vähenee, on aika sytyttää pienet liekit. Rauhaisaa adventinaikaa. Kohta se päivä taas kääntyy kohti valoa. 

Kun vaaleanpunainen kohtaa oranssin!

 

 

 

VÄRIKOLLAASIT

Yhtälailla Extremeä!

Turvallisuus ennen kaikkea, ajattelin, vastatessani kieltävästi tyttären pyyntöön. - Senkin lehmä! - Sä et tajuu mitään. Kaikki muutkin ...

Minulla oli vaikeuksia pitää naurunkurahtelut kurissa. - Kaikkiko! Kysyin. - No, kaverit!

Huokaisin. Oli se rankkaa. Ajatus tytöstä sukeltamassa benji-hyppyä Tuomiovuoren huipulta alas Syvänteeseen oli kuitenkin liikaa. Säännöllinen sydämensykkeeni alkoi rummuttaa kuin Duracel-pupu. Ehdin nähdä vain tyttären pelästyneen ilmeen lysähtäessäni lattialle. - Äiti! Mikä sulle tuli? - Äiti. Et sä oo lehmä. Mi...minä ... en haluaisikaan hypätä, mutkun - muutkin. Sykkeeni alkoi tasaantua. - Mikäs pakko se, päätä itse oma hyväsi. - Olla päätöksissään luja ja rohkea on yhtälailla extremeä, vastasin. - Niinkö! - Ehdottomasti! Autas minut ylös, niin keitetään kahveet.

KRAPU eli 100 sanaa otsikko mukaanluettuna turvallisuus, ilme, säännöllinen

Värikollaasia rakentamassa!

 

Tässä taas, viime hetkillä, värikollaasia  rakentamassa. 

Tällainen kollaasi tällä kertaa rakentui. 

VÄRIKOLLAASIT

 

Kattila ja perunat!

Huokaisin harmista. Kääntelin harmissani parasta, pohjaanpalanutta,  kattilaani,  Annoin kattilan kuitenkin liota aikansa, jynssäsin sitä saippuavaahdolla, vuolin karstaa muovilastalla, mutta ei. Yhä vain musta karsta näytti kieltään kattilanpohjasta. Huokaisin, annoin olla. Ei tästä kalua saisi. Huokaisin kolmanen kerran. Rahavarani eivät oikein sallineet uuden ostoa.

Siinä murehtiessani mieleeni muistui isotätini kertoma kikka,"Palaneen kattilan saa puhtaaksi, kun siinä keittää perunoita." Hmm. Eipä siinä mitään menettäisi, jos kokeilisi. Kattilaan vettä ja pestyt perunat kiehumaan. Perunat kypsyivät aikanaan. Olivat jopa syömäkelpoisia. Keitinveden pois kaataessani hymyilin tyytyväisenä. Ei se ihan uutta vastannut, mutta kyllä sitä käyttää voisi. Ehkä, jos vielä pari kerta...

--- 

Krapu eli 100 sanaa (otsikko mukaanlukien) kertoa, huokaista, kattila

Lämpimän punaista syksyn säihin!

 

 

VÄRIKOLLAASIT

 

No menettekös .... !

— Katso nyt tuota tyttöä. Virva katseli 5-vuotiaansa touhuja ikkunasta.

— Mitä hänestä? .

— No, Pursottaa pursottaa, hyppii tuolla lailla kevätroutasessa liejussa.

— No, hyvähän se on, saa liikuntaa.

— Mutta, kun se sottaa. Katso nyt. Kohta ne on ihan savessa molemmat.

— Ja kyllä vesi vie, minkä muta tuo. Titta ei ollut lainkaan huolissaan oman Villensä touhua vaan muistot jo leijaili mieleensä.

— Kuule, muistatko, kuinka me ennen lapsina nuljuttiin samalla lailla?

— Katseltiin, miten lieju tursusi kuin tulivuoren laava...

Muistelu keskeytyi pihamaalta kuuluvaan vihaiseen ärähdykseen. — Menkää tiehenne siitä tietä tukkimasta. Koko piha kelvottomassa kunnossa … No menettekös!

Krapu eli  100 sanaa otsikko mukaanlukien pursottaa leijua tukkia

 

Aasi ja alligaattori kukkaisniityllä!

 

VÄRIKOLLAASIT

 Värit, joita yritin tavoittaa:

 

Syksyn lehdet huurteiset!

 

Rypyt otsillaan

peittää pakkasyön huurre 

Pitsi hartiain

suudelmista jäätynyt. 

 maansyliin lepoon vaipuu.

 

Saa taiteilla aiheena Syyslehtiä  

Keltaista ja vihreää!

 

VÄRIKOLLAASIT

Kirkas keltainen ja vihreä ovat sävyt tällä viikolla 

Keinäsen sinisellä sohvalla!

Hyi kamala tuota makua. Joona oli sylkäistä kalanmaksaöljyn samantien , mutta äitimuori seisoi kädet puuskassa vieressä vahtien kuin haukka varpusta. Pakko se oli niellä, ei siinä mikään auttanut. No niin, ja sitten matkaan. Äiti ojensi koulurepun pojalleen ja tönäisi leikkisästi selkään. - Olehan sitten kunnolla koulussa. Hän vielä evästi pojan painuessa ulos ovesta suutaan muikistellen.

Päästyään ulos, Joona pysähtyi naapurin portille. Kalehan se sieltä. - Hei Kale. Mites ois. Poiketaanko ostaan limpat Keinäsen kaupalta. Äite pakotti ottamaan kalanmaksaöljyä. Nyt on suu surkeana, pakko päästä huuhteleen jollain. - No, mikäs! Istuksitaan hetki siinä Keinäsen sinisellä sohvalla. Mikäs kiire tässä – kouluun aina kerkiää.

Krapu eli 100 sanaa otsikko mukaan lukien  huuhdella sininen sohva

Sain taiteiltua!

Vaikka kuva on ylösalaisin, ei huolta, käy se näinkin päin

 

Vaahterat, tammet,

omenapuut, koivut, puut

kaikk' lehteväiset

 Syystuulten kiepunnassa.

Antautuvinako! 

Ei! 

 Eläen! 

Eläen tanssivat

väreissä liekehtivissä! 

 

Saa taiteilla aiheena Syyslehtiä 

Se oli sinä päivänä, jolloin

  

Se oli sinä päivänä, jolloin kanttarellit kukkivat lähimetsässä. Ilma oli kuulas yön sateen jäljiltä. Anniina heräsi varhain. Silkkinen aamutakki yllään, huopatossut jalassaan hän hipsutti keittiöön, pisti kahvin porisemaan.  Odotellessaan hän katseli ulos sumuiselle pihavainiolle. Äkkiä Anniinaa värisytti. Enkelikö se oli, joka kulki ohitseni? Hän ajatteli.

Kahvi oli vahvaa ja lämmitti mukavasti. Juotuaan Anniina huuhteli kupin. Pisti loput kahvit termariin. Vaihtaessaan vaatteita ja pistäessään mustat kumisaappaat jalkaansa, hän hyräili hiljaa mielessään ”tuonne taakse metsämaan mun sydämeni kaipaa”, pisti termarin vanhaan pärekoppaan ja pujahti ulos. Uusi väristys, kuin käden hipaisu ... Tuuli se vain.. Anniina ajatteli suunnaten tutulle metsäpolulle, aavistamatta elämänsä heittävän kuperkeikkaa. 

Krapu eli 100 sanaa  

Kukkien moninaiset sävyt ja kuosit!

 

VÄRIKOLLAASIT

 

Tuplavaihto 6/25 vaiheen II tekemiset ja saadut!

Sailan Tuplavaihdon vaihetta II varten sain nämä kaksipuoleiset hevoskuvat. Ei siis ollut väliä, kummin päin kuvaa käyttäisi. Tein kuvista nämä kaksi korttia.

 "Tärkeintä elämässä"

 

 "Myrskyn lapsi"

En ihan tarkalleen muista, miten kortit nimesin, mutta jotenkin näin ne olivat. Kortit lähtivät Suville, toivottavasti ilahduttivat saajan mieltä yhtä paljon, kuin nämä Sari W:ltä saamani kortit, jotka oli tehty antamistani kuvista, joista ei erikseen kuvaa. 

 

Kattaus

  

Lentoon

Kiitos!

Minulla on unelma!

 

Juoda teetä metsässä puiden alla

 I have a dream:

Have a nice cup of tea at under the trees 

VÄRIKOLLAASIT

 

Kyllä Ukko-Poika järjestää!

KYLLÄ UKKO-POIKA JÄRJESTÄÄ

”Muistatkos Ukko-Poika, kuinka tuo pihaniitty ennen lainehti päivänkakkaraa, sinikelloja ja pellonalaidalla ruiskukat säihkyivät.”

”Muistan Katri-kulta, muistanhan minä", Mies hymähti.

”Nykyään pihamaa on pelkkää heinää. Jatkuvasti sitä saa niittää." Katri paukautti läjähtäen katselemaansa valokuvakansion kiinni. 

”Mitä sinä muuten sitä puupökkelöä siinä pyörittelet? Eikö sinulla ole parempaa tekemistä? Pistä uuniin mokoma rotisko. Ja katso nyt, miten lattiakin on täynnä sahanpurua. Saat kyllä itse lakaista roskasi."

”Kuulehan. Tästä tulee hyönteishotelli tuonne piha-aitan nurkalle. Odotahan vain. Kyllä Ukko-Poika järjestää."

 ”Ole siinä. Vai hyönteisiä tässä … kiusaksi", Katri mutisi.

"Älä yhtään mutise. Pölyttäjäkato, katsos", sanoi Ukko-Poika ja pölläytti suukon poskelle.

Krapu,  100 sanaa sisältävä tarina, tällä kertaa allaolevasta kuvasta

 

 

Se punainen paviaani

SE PUNAINEN PAVIAANI

"Ee, e, en te minä ollut"

"Niinkö! Kukahan sitten?"

Äidin katse kiersi hävitystä! Kasvihuoneen ikkuna rikki, rapsakat paprikat ruukkuineen kaatuneina. Levinneen mullan keskellä pallon mohkura.

"te, te oli te punainen paviaani."

"Paviaani! Täällä ei ole paviaaneja, eikä muitakaan apinoita."

"Mu..mutta.."

"Kuulehan nyt poika! Sadut ovat satuja, niitä kerrotaan nukkumaan mennessä. Ei pälkähästä päästäkseen."

"Mutta .. Te on ihan totta. Tuolta te tuli, tuonne te juokti kaameatti ärljyen..."

"Ja nyt, poika lopetat heti nuo selittelyt".

"Äiti. Sinun on utkottava!" Pojan ääni hiipui isän askelten tahtiin.

"Hei kuulkaahan tätä. Uutisissa kerrottiin juuri, että sirkuksesta on karannut paviaani punaisessa takissa."

 

Krapu, 100 sanaa : punainen, ärjyä, rapsakka

Maailmoja luoden!

 

VÄRIKOLLAASIT

 

Tulipa mukavaa postia!

Tulipa tässä muutama päivä sitten mukavaa postia. Tuplavaihdossa 6/2025 vaiheen I kortit sain Tuijalta ja Tiinalta ja kylläpä nämä saivatkin hymyilemään ja ilonpilkkeen silmiin. Kiitokset! 

Itse laitoin matkaan nämä kaksi allaolevaa korttia. Joista ensimmäinen italiankielisine teksteineen tein vartavasten, jälkimmäinen oli aiempaa tekoa, johon lisäsin yhden pienen yksityiskohdan. Toivottavasti toivat saajilleen yhtä hyvän mielen,kuin itse sain saamistani korteista. 

 

Tuplavaihto on Sailan järjestämä kiva kaksivaiheinen ATC-keräilykorttien vaihtotapahtuma. Kiitokset hänelle, kun on jaksanut innoittaa meitä askartelijoita.

Sukellus syvän siniseen!

 

VÄRIKOLLAASIT

Sieltä löytää lisää syvänsinisyyttä 

Muhkea muutos!

Muhkea muutos, ajatteli Mimma katsellessaan peilikuvaansa arvioiden. Hmm. Aiempi normityyli oli vaihtunut sähäkän lyhyeen ja kiharaiseen kampaukseen.

- Mi... mitä ihmettä sinä olet mennyt tekemään? Hätkähtäen Mimma kääntyi ympäri.

.- Hiukseni olivat latteat. Kaipasin muutosta. Eikö nämä kiharat kehystäkin kivasti kasvojani?

- Kivastiko? Näytät linnunpelätiltä! Mies sanoi.

Mimman silmät räpsyivät. Poskea kihelmöi. Mihin oli kadonnut se kiva, upea kaveri, johon hän oli luottanut? Jonka sanat aina olivat saaneet niin hyvälle mielin. Jonka kosketus kuin silkkiä. Kuin unessa hän muisti häänsä ja heidän laulunsa: ”sä koskaan et muuttua saa” ja puhkesi hysteeriseen itkunauruun.

Muutos oli muhkea, todellakin, verevän muhkea.

--- 

100 sanaa (Postauksen otsikko on luettu mukaan sanoihin) 

Leivästä!

Älä puhu leipä suussa, neuvoi äiti. Sanat juurtuivatt syvälle Marin mieleen, kun hän ensimmäisen kerran selitti koulupäiväntapahtumia suu täynnä voileipää. Muruset olivat pirskahdelleet huulilta sanojen yrittäessä erottua toisistaan siinä missä murusistakin. Pelottavaa oli, jos leipä sattui lipsahtamaan käsistä lattialle. "Leipä on pyhää. Suutele sitä!" Oli isomummi, , Hankavaaran Maire sanonut ja lyönyt kepillä lattiaan. Pelottavaa ei ollut leivän suuteleminen sinänsä. Pelottavaa oli häpeä, joka levisi punaisina laikkuina kasvoille kömpelyyden seurauksena. Mari katsoi kädessään olevaa voileipää pelonsekaisin tuntein, mietti: pysyy, ei pysy, pysyy! - ”Mitä sinä sitä voileipää niin tutkivasti katselet. Hyvää se on. Vastaleivottua”, isomummi sanoi. "Senkus syöt . Pysyt sinäkin tiellä."

Sanat: puhua, leipä, pelottava

100 sanaa  

Edit: Hieman korjasin, kun otin tuon otsikon mukaan, jota ei ollut ensin laskettu sanoihin, mutta nyt on. 

Fraktaalien kauneus!

 

VÄRIKOLLAASIT

 

 

Ei mitään vaarallista!

 

 

VÄRIKOLLAASIT 

Punaista ja keltaista - vaaran värit, vaan tässä ei liene mitään vaarallista. Pieniä kauniita kodin yksityiskohtia vain.

SIPULIROUVAT!

 

 

"Sipulirouvat"

Raaka sipuli leivän päällä, maistuvaa on jokasäällä

 

VÄRIKOLLAASIT 

 

j.k. kiitos Sini ideasta 

La casa de flores!

  La casa de flores - kukkien talo

Lähetetty blogiystävälle 

Tuplavaihto viiden vaihe kaksi!

 

Tänään posti toi tuplavaihtopostia Zuvilta. Tuplavaihto vaiheessa kaksi tehdään kortit vaihtotoverin antamista kuvista. Hieman yllätyksellinen oli tuo ensimmäinen kortti (elokuu), koska antamassani kuvassa olisi ollut ainesta toisenlaiseenkin ratkaisuun. Kuvaa on hieman käsitelty, kun en halunnut, että lehtikuvan nainen olisi tunnistettavissa. No, hevoskortti (Wild and Free) oli sitten vähemmän yllätyksellinen. Kiitos Zuvi ja kiitos Saila, joka tätä Tuplavaihtoa järjestät. 

Minä sai kuvat Jaanalta. Ja tällaiset kortit sain niistä Jaanelle aikaan. Hieman oli vaikeuksia ja pelkäsi jo pilaavani kortit, toivottavasti nämä kuitenkin hieman ilahduttivat saajaansa.  

Ei yhtään empaattista!

Miniä ei ollut yhtään empaattinen anoppiaan kohtaan hänen katsellessaan tämän hidasta askellusta. Olihan se ihan määrätietoista, nyt oli vain kiire ja tuolla vauhdilla tyttö ehtisi eksyä ties minne, tai jäädä auton alle tai … Miniä pyyhkäisi hiukset silmiltään ja nyyhkäisi ajatellessaan sitä kaikkea, mitä Eevastiinalle ehtisi sattua. Sitten hän meni sisälle ja soitti miehelleen. - No, no, tarkastellaanpa asiaa ihan rauhallisesti. Mies tyynnytteli. - Tuskin tässä mitään suurempaa hätää on. - Vai ei hätää! Vaimo huusi puhelimeen nykien hermostuksissaan sammalta puhelimen vieressä olevasta kukka-asetelmasta. - No sun... nyt se kaatu... - Mikä kaatui. -Kuule nyt Liisa-kulta. Rauhoituhan nyt, minä tulen. Lähde sinä nyt vain äiteen kanssa ...

SusuPetalin 100 sanan krapu-haaste käynnistyi lomien jälkeen sanoilla empaattinen, sammal ja tarkastella.

Minä olen käyttänyt tätä 100 sanan tarinointia innoittajan pidempien tarinoiden kehittämiseksi, joita voisi sitten myöhemmin ehkä muokata paremmiksi. No, tässä taas Eevastiinan tarinaa. 

Aiemmat osiot Eevastiinaan liittyen:

Keskeneräinen tarina siitä miltä maantie näyttää

Näköjään...

Poies juoksi Eevastiina

EDIT: Tämä ei nyt mennyt ihan sääntöjen mukaan, pyydän anteeksi. Jos innoitusta riittää, Eevastiinan tarina saa ehkä jatkoa muulla tavalla, ei krapuiluna. 

Tuplavaihtoa elokuun helteillä!

 

Tuplavaihto 5/2025 Sailan järjestämänä innosti helteistä huolimatta mukaan. Tässä minun tekemäni kortit, jotka menivät Sirkalle ja Ullalle. 

Itse sain tänään kivaa postia Sirkalta ja Siskolta. 

Kiitos Sailalle taas vaihdon järjestämisestä. Nyt sitten II-vaiheen kortteja väsäämään ja odottelemaan. Nytpä en yhtään muista, minkälaiset kuvat vaihtoon laitoinkaan, kun en tullut niitä kuvanneeksi. 

Sadesään hommia!

 

 

Korttivaihdoissa saamistani lisukkeista ripauksella jotain muuta tein tämän ATC-kortin. Ehkä tähän voisi jonkin tekstin vielä lisätä, jos jostain jonkin osuvan löytäisi, mutta en tiedä. Mitä mieltä sinä olet? 

 

Korttivaihto Enkulin kanssa!

 

Enkulin kanssa vaihdoimme kaksi korttia. Nämä ihanat kortit sain vaihdossa. Meillä oli ihan erilaiset tekniikat korteissamme. Mene ja tiedä sitten, mikä kenenkin silmään ottaa ja vaikuttaa. Minuun näissä korteissa vetosi värit ja tyyli. Neitosten asut ei ehkä kaikkein mukavimmat päällä ole olleet, mutta tyylikkäitä ne ovat. Kiitos Enkuli, myös näistä gellitekniikalla tehdyistä taustapapereista. Täytyykin alkaa suunnitella, millaisia kortteja näistä saisi aikaan.

 

Iloa ja elämää väreissä!

 

 

VÄRIKOLLAASIT

Neitosia kesässä!

 

Varattu Enkulille

 

Tässä taas pari äskettäin tekemääni ATC-korttia. Ihan kivahan näitä on joutenpäiten näperrellä,,  

Tuplavaihtopostia vaiheen II tiimoilta!

Tänään posti toi kivaa postia, kun sain Sannan tekemät Tuplavaihto 4 vaiheen 2 kortit. En tullut kuvanneeksi vaihtoon laittamiani kuvia, jotain puutarha-aiheisia ne kai olivat, jos oikein muistan. Niin tai näin, niin Sanna oli tehnyt kuvista kivat kortit. Kaunis keltainen kukkakimppu postikortissa ilahdutti sekin mieltäni lisukkeista puhumattakaan. Itse tein kortit Sarin kasvokuvista. Toivottavasti ovat osanneet perille. Kiitos Sanna ja Saila, joka tämän kivan vaihdon on järjestänyt. 

 

 

 

 

 

Kansainvälistä väriä!

 

VÄRIKOLLAASIT

Omena päivässä!

 

 

 

VÄRIKOLLAASIT

Omenain väri 

Tuplavaihtopostia vaiheessa yksi!

 

Tänään posti toi minulle nämä kaksi persoonallista korttia. Kysehän on Sailan järjestämästä Tuplavaihdosta. Itse tein vaiheeseen yksi nämä kaksi korttia. Kyseessä oli vaihto #4/2025, mutta minä sekosin numeroissa ja merkitsin omiin kortteihini vaihdon numeroksi 5/2025, mistä esitän pahoitteluni, kenelle lie sitten korttini menivätkään.

 

Tein myös tämän kiitoskortin Sailalle, kivan haasteen emännälle, vaikka se ei olisikaan ollut tarpeellista. Kiitos Saila!

 

 

Juhlavaa väreissä!

 

Kuvia on käsitelty, erityisesti ruusua

VÄRIKOLLAASIT

Haastaa tekemään kollaaseja Juhlan väreissä.

Minun juhlan värit löytyvät Laatokan Karjalan kansallispuvusta, joka oli asuni juhliessani ylippilaaksi (iltalukio) pääsyä vuonna 2005. Punainen ruusu kuului sekin tietysti juhlapäivään. Ikimuistoinen saavutus oli toki juhlan arvoinen.