Se oli sinä päivänä, jolloin kanttarellit kukkivat lähimetsässä. Ilma oli kuulas yön sateen jäljiltä. Anniina heräsi varhain. Silkkinen aamutakki yllään, huopatossut jalassaan hän hipsutti keittiöön, pisti kahvin porisemaan. Odotellessaan hän katseli ulos sumuiselle pihavainiolle. Äkkiä Anniinaa värisytti. Enkelikö se oli, joka kulki ohitseni? Hän ajatteli.
Kahvi oli vahvaa ja lämmitti mukavasti. Juotuaan Anniina huuhteli kupin. Pisti loput kahvit termariin. Vaihtaessaan vaatteita ja pistäessään mustat kumisaappaat jalkaansa, hän hyräili hiljaa mielessään ”tuonne taakse metsämaan mun sydämeni kaipaa”, pisti termarin vanhaan pärekoppaan ja pujahti ulos. Uusi väristys, kuin käden hipaisu ... Tuuli se vain.. Anniina ajatteli suunnaten tutulle metsäpolulle, aavistamatta elämänsä heittävän kuperkeikkaa.
Voi ei, mikähän odottaa Anniinaa! Toivottavasti ei mitään pahaa. Tapaa varmaan kantarellien luona elämänsä miehen, luulen niin.
VastaaPoistaIhanan aamuhetken kuvasit. Nyt tekee mieli kahvia!
Tunnut olevan oikeilla jäljillä!
PoistaTykkään enkelitarinoista kiitos! -D
VastaaPoistaps. ja tykkään fontista joka sulla on tässä, mikä se on?
Miriam libre!
PoistaMinäkin luulen, että komea mies saapuu valkoisella ratsulla sienien luo!
VastaaPoistaNo, ei ehkä ihan valkoista ratsua ole näköpiirissä, mutta jotain yllätyksellistä kyllä
PoistaIhana krapu, mystistä tunnelmaa ja odotusta täynnä....
VastaaPoistaNo, Anniina odotti vain korintäydeltä kanttarelleja!
PoistaKiehtovan salaperäinen tunnelma kertomuksessa.
VastaaPoistaSilkki ja huopatossut, mainio yhdistelmä 😀
Sienikuva vertaansa vailla 🧡
Että "sienet kukkivat" yllätti minutkin ...
VastaaPoistaHieno kuva, itsesi tekemä? Ja jännä, kiehtova tarina, jonka jatkoa sitten vaan odottelen monen muun kanssa <3
VastaaPoistaKiitos kaunis. Kuva on digiversio pastellityöstä, jonka tein "hätäpäissäni" kun halusin jotain kuvitusta postaukseen.. Jaa, että jatkoa? Sitä täytyy miettiä. Itse mietin, että olisin voinut vaihtaa viimeisen lauseen yhden sanan toiseksi ja muut eri muotooni, niin olisin saanut tarinan hienommin "päätetyksi", jolloin se ei ehkä olisi vaatinut jatkoa. :)
PoistaLeppoisa aamu, hyvä tunnelma puuhailla kahvia itselleen. Tykkään. Enkelitarinat ovat kiehtovia.
VastaaPoistaTämä ei nyt varsinainen enkelitarina ... hieman kansanperinnettä vain.
PoistaUteliaisuus kyllä nyt heräsi. Mitä seuraavaksi tapahtuu?
VastaaPoistaTaitavasti kerroit "ennakkoväristyksistä" ja avasit odotuksia ja tulevaa: "tuonne taakse metsämaan mun sydämeni kaipaa" ja "aavistamatta elämänsä heittävän kuperkeikkaa". Hmm, lukija jää pähkäilemään...
VastaaPoistaHieman erilainen loppulause olisi ehkä tuonut jämäkämmän lopun eikä jättäisi lukijaa niin odottavalle kannalle, mutta näin tämä nyt oli: "Anniina meni metsään poimimaan kanttarelleja ja elämä heittikin kuperkeikkaa. Millä tavalla jäänee arvoitukseksi.
Poista